Tuli tosi hyvä olo Ellin puolesta. Tilat olivat ihanat ja henkilökuntaa oli tosi paljon. Elli saa varmasti siellä tarvitsemansa rauhan eskaritehtäviin, mutta myös kavereita ja ryhmän, johon kuulua.
Katselin lapsia sillä silmällä, että kuka olisi samanlainen kuin Elli. Lähimmäksi osui se pieni down-tyttö, joka nauraen pakeni tuolin alle. Se taisi myös olla ainoa, joka ei puhu ollenkaan. Monilla oli samanlaisia "puhekirjoja" kuin Ellillä. Viittomia en nähnyt, mutta kyllä siellä varmasti niitä joku osaa.
Kaikilla muilla on siis keva-lausunto. Elli on toistaiseksi ainoa, jolla ei ole. Silti lapsissa ei heti huomannut mitään erityistä, paitsi tietysti noista kahdesta downista. Oikein sopivalta paikalta vaikutti Ellille. Niin sopivalta, että melkein alkoi harmittamaan, ettei aloitettu pidennettyä jo viime vuonna, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Tuskin maltan odottaa syksyä.
Siellä tuli kamala ikävä Elliä. Olivat nuo erityiset niin ihania ja välittömiä, että tunsin itseni ihan onnekkaaksi, kun meillä on ihana Elli. Ja olen niin onnellinen, että Elli saa syksyllä aloittaa paikassa, jossa kehitys varmasti etenee harppauksin. Saa tehdä isojen tyttöjen juttuja ja paikkakin on koulu, joka on ihan eri asia kuin päiväkoti.
keskiviikko, 22. helmikuuta 2012
Eskariin tutustumassa
Käytiin maanantaina tutustumassa Ellin tulevaan eskariin ja kouluun, joka on tavallisessa koulussa oleva integroitu yksikkö. Eskarissa on 6 erityistä ja 15 tavista ja paremmin pärjäävät koululaiset voivat käydä joillakin tunneilla tavisten luokissa.
Vieläkin on ihan kyyneleet silmissä siitä vastaanotosta, minkä siellä saimme. Olivat aamupiirillä kun tulimme, ja heti sieltä iloisesti huudeltiin meille että "moi moi". Kaksi down-tyttöä oli bestiksiä, toista ujostutti niin, että meni tuolin alle ja nauroi sieltä meille. Kaveri kyseli siltä, että ujostuttaako sua.
Pieni herrasmies halusi välttämättä avata meille oven, jäi keskustelemaan kanssamme kohteliaasti, kunnes kesken keskustelun ilmoitti, että "Kiitos seurasta".
Tuli ihan Liisa Ihmemassa -olo, kun kurkistelimme luokkiin. Kaikkien ovien takana oli pieniä, jopa 1-2 hengen ryhmiä tekemässä tehtäviä avustajien kanssa. Toiset enemmän tai vähemmän erilaisia, mutta aina hymyilivät ja moikkailivat, vaikka joitakin ujostutti.
Kurkistimme myös pariin tavisten luokkaan. Niissä ei kukaan moikkailut, eikä kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Sellaisia ovat tavalliset.
Vieläkin on ihan kyyneleet silmissä siitä vastaanotosta, minkä siellä saimme. Olivat aamupiirillä kun tulimme, ja heti sieltä iloisesti huudeltiin meille että "moi moi". Kaksi down-tyttöä oli bestiksiä, toista ujostutti niin, että meni tuolin alle ja nauroi sieltä meille. Kaveri kyseli siltä, että ujostuttaako sua.
Pieni herrasmies halusi välttämättä avata meille oven, jäi keskustelemaan kanssamme kohteliaasti, kunnes kesken keskustelun ilmoitti, että "Kiitos seurasta".
Tuli ihan Liisa Ihmemassa -olo, kun kurkistelimme luokkiin. Kaikkien ovien takana oli pieniä, jopa 1-2 hengen ryhmiä tekemässä tehtäviä avustajien kanssa. Toiset enemmän tai vähemmän erilaisia, mutta aina hymyilivät ja moikkailivat, vaikka joitakin ujostutti.
Kurkistimme myös pariin tavisten luokkaan. Niissä ei kukaan moikkailut, eikä kiinnittänyt meihin mitään huomiota. Sellaisia ovat tavalliset.
tiistai, 14. helmikuuta 2012
Kevaton kummajainen
Nyt menee taas vaikeeksi. Ilmoitin Ellin erityiskoulun eskariin ja sinne iltapäivähoitoon. Soittivat perään, että iltapäivähoito päättyy jo klo 16, joten jos tarvii hoitoa sitä pidempään, niin pitää mennä päiväkotiin iltapäivähoitoon. Jonne meille ei järjestetä kyytiä, koska meillä ei ole diagnoosia. Ainoa mahdollisuus on siis olla tuolla erityiskoulun iltapäivähoidossa, jonne jäävät vain erityislapset ja joka loppuu jo klo 16.
Lisäksi selvisi sellainen, että siellä koulussa (vai oliko se eskarissa) on kaikilla muilla keva- tai joku muu diagnoosi. Elli on siis ainoa, jolla ei ole. Dysfasia ei ole sellainen diagnoosi, jolla saisimme palveluita kunnan vammaispalvelutoimistosta, kuten esim. taksikyytejä tai kuntoutusohjaajan, joka selvittäisi meille Ellille parhaat vaihtoehdot. Alkaa tässä tukka harmaantua kun kaikki käskevät soittaa muualle, kun ei kukaan tiedä, koska olemme diagnoosittomuuden takia väliinputoajia.
Tulipa mieleen sellainenkin, että onko tuo erityiskoulukaan oikea paikka Ellille? Tavallinen eskari ei ole, mutta onko sellainenkaan, jossa kaikilla muilla on keva-lausunto? Joku integroitu kielihäiriö-eskari kai olisi paras, mutta eihän sellaisia ole.
Onneksi menemme sinne ensi viikolla tutustumaan, ehkä sitten tiedän oliko se hyvä valinta. Muita vaihtoehtoja ei joka tapauksessa ole, joten sen on paras olla hyvä.
Lisäksi selvisi sellainen, että siellä koulussa (vai oliko se eskarissa) on kaikilla muilla keva- tai joku muu diagnoosi. Elli on siis ainoa, jolla ei ole. Dysfasia ei ole sellainen diagnoosi, jolla saisimme palveluita kunnan vammaispalvelutoimistosta, kuten esim. taksikyytejä tai kuntoutusohjaajan, joka selvittäisi meille Ellille parhaat vaihtoehdot. Alkaa tässä tukka harmaantua kun kaikki käskevät soittaa muualle, kun ei kukaan tiedä, koska olemme diagnoosittomuuden takia väliinputoajia.
Tulipa mieleen sellainenkin, että onko tuo erityiskoulukaan oikea paikka Ellille? Tavallinen eskari ei ole, mutta onko sellainenkaan, jossa kaikilla muilla on keva-lausunto? Joku integroitu kielihäiriö-eskari kai olisi paras, mutta eihän sellaisia ole.
Onneksi menemme sinne ensi viikolla tutustumaan, ehkä sitten tiedän oliko se hyvä valinta. Muita vaihtoehtoja ei joka tapauksessa ole, joten sen on paras olla hyvä.
lauantai, 14. tammikuuta 2012
Kouluasioita
Naapurikunnassa olisi koulu, jossa on kokonainen luokka puhehäiriöisille lapsille. Kun kuulin siitä, niin aloin melkein itkemään. Siis Elli voisi mennä kouluun, jossa koko luokka viittoisi! Kuinka Ellin maailma avartuisikaan, oppisi viittomaan ja saisi kavereita. Sitä kohti!
Mutta asiassa on vaan sellainen mutta, että jos Elli saa ensi syksynä keva-diagnoosin, niin Elli ei pääsisi tuohon kouluun. Sitten kutsuvat aivan muut koulut ja systeemit, joissa toki voi olla paljon hyvääkin. Tämä tuntuu tällä hetkellä suurimmalta hankaluudelta, koska kohta alkaa olla aika Ellin päästä sellaisiin piireihin, joissa on muita samanlaisia.
Täytynee ensi viikolla soitella oman kunnan erityiskouluun ja käydä siellä tutustumassa. Eskarihaku taisi nimittäin juuri alkaa, ja parin viikon sisään pitää alkaa tehdä päätöksiä. Vaikka vaihtoehtoja on tosin tasan yksi, koska nykyiseen päikkyyn ei näillä näkymin tule integroitua eskaria. Ainoa vaihtoehto on siis tuon erityiskoulun eskari. Täytyypä heti maanantaina soitella ja poiketa tutustumassa, jotta pääsee omista ennakkoluuloistaan.
Mutta asiassa on vaan sellainen mutta, että jos Elli saa ensi syksynä keva-diagnoosin, niin Elli ei pääsisi tuohon kouluun. Sitten kutsuvat aivan muut koulut ja systeemit, joissa toki voi olla paljon hyvääkin. Tämä tuntuu tällä hetkellä suurimmalta hankaluudelta, koska kohta alkaa olla aika Ellin päästä sellaisiin piireihin, joissa on muita samanlaisia.
Täytynee ensi viikolla soitella oman kunnan erityiskouluun ja käydä siellä tutustumassa. Eskarihaku taisi nimittäin juuri alkaa, ja parin viikon sisään pitää alkaa tehdä päätöksiä. Vaikka vaihtoehtoja on tosin tasan yksi, koska nykyiseen päikkyyn ei näillä näkymin tule integroitua eskaria. Ainoa vaihtoehto on siis tuon erityiskoulun eskari. Täytyypä heti maanantaina soitella ja poiketa tutustumassa, jotta pääsee omista ennakkoluuloistaan.
Keva vai viiveinen?
Tuo kysymys ei vaan jätä mua rauhaan. Mietin joka päivä asiaa monelta eri kantilta, ja olen melkeinpä kallistumassa kevan puolelle.
Ellillä on pieni pää, eli aivot eivät kasva.
Ellillä on hurjia pelkokohtauksia, esim. jäätelöauto ja joulupukki saavat Ellin juoksemaan peiton alle ja heiluttamaan itseään hurjasti. Siis pelkkä puhe esim. noista kahdesta, vaikka kumpaakaan ei näy mailla halmeilla. Ja aina kun tulee hiukankin epävarma tilanne, niin Elli alkaa heijaamaan itseään.
Vessa-asiat ovat taas aivan rempallaan, aivan kuten elokuussakin päikyn alettua.
Täyttää kesällä kuusi, eikä todellakaan osaa piirtää niitä pääjalkaisia. Eikä oikein muutakaan.
Pieni pää ja nuo pelkokohtaukset ovat suurin kysymysmerkki. Jos on vaan kehitysviivettä, niin miten ne siihen liittyvät? Muita taitoja Elli oppii hienosti. Osaa jopa uida ja sukeltaa ja hypätä laiturilta, mitä eivät kaikki samanikäiset taviksetkaan osaa. Puheen puuttumista en pidä merkkinä mistään, se ei tee kenestäkään kehitysvammaista.
Ellillä on pieni pää, eli aivot eivät kasva.
Ellillä on hurjia pelkokohtauksia, esim. jäätelöauto ja joulupukki saavat Ellin juoksemaan peiton alle ja heiluttamaan itseään hurjasti. Siis pelkkä puhe esim. noista kahdesta, vaikka kumpaakaan ei näy mailla halmeilla. Ja aina kun tulee hiukankin epävarma tilanne, niin Elli alkaa heijaamaan itseään.
Vessa-asiat ovat taas aivan rempallaan, aivan kuten elokuussakin päikyn alettua.
Täyttää kesällä kuusi, eikä todellakaan osaa piirtää niitä pääjalkaisia. Eikä oikein muutakaan.
Pieni pää ja nuo pelkokohtaukset ovat suurin kysymysmerkki. Jos on vaan kehitysviivettä, niin miten ne siihen liittyvät? Muita taitoja Elli oppii hienosti. Osaa jopa uida ja sukeltaa ja hypätä laiturilta, mitä eivät kaikki samanikäiset taviksetkaan osaa. Puheen puuttumista en pidä merkkinä mistään, se ei tee kenestäkään kehitysvammaista.
"Emmänjää"
Viime viikolla päikyssä joku poika oli ollut selin Elliin, eikä Elli nähnyt mitä poika teki. Yhtäkkiä Elli oli sanonut aivan selvästi "emmänjää". Hihii, aivan ihana sana. Elli ei ole pystynyt toistamaan sitä uudestaan, vaikka olen pyytänyt, mutta jostain se tarpeen tullessa Ellille ilmaantui.
Se on vähän sukua sille, kun Elli kerran malttamattomana odotti isiä ulko-ovella, ja sanoi yhtäkkiä että "mennään". Silleen pehmeesti. On sanonut sen muutaman kerran uudestaan, mutta ei aina edes pyydettäessä.
Hassua, mistä nuo sanat tulevat. Ne tulevat suuresta tarpeesta jostain aivojen sopukoista. Ainoastaan Erittäin Suuren Tarpeen tullen. Vain hätätapauksissa, eikä sen jälkeen enää. Nuo ovatkin ainoita hätätapauksia, joita toivon tulevan uudestaan.
Se on vähän sukua sille, kun Elli kerran malttamattomana odotti isiä ulko-ovella, ja sanoi yhtäkkiä että "mennään". Silleen pehmeesti. On sanonut sen muutaman kerran uudestaan, mutta ei aina edes pyydettäessä.
Hassua, mistä nuo sanat tulevat. Ne tulevat suuresta tarpeesta jostain aivojen sopukoista. Ainoastaan Erittäin Suuren Tarpeen tullen. Vain hätätapauksissa, eikä sen jälkeen enää. Nuo ovatkin ainoita hätätapauksia, joita toivon tulevan uudestaan.
sunnuntai, 4. joulukuuta 2011
Päätä sekoittava osastojakso
Nyt siis odotellaan sitä puhenappulaa, jonka avulla Elli voi kertoilla kuulumisiaan muillekin kuin viittoville ihmisille. Etsitään sopivaa eskaria ja mietitään koulupolkua. Puheterapia jatkuu ainakin puolitoista vuotta, mutta lisänä alkaa myös toimintaterapia, jota ei olla tähän mennessä tarvittu. Tarkoituksena on kai lisätä eskarivalmiuksia ja kynätehtäviä ja kehittää sitä, että istutaan paikoillaan ja tehdään tämä homma loppuun.
Itse olen aivan poikki. Vuosi menee aina arjen hulinassa, ja sitten joutuukin kokonaisen viikon keskittymään kaikeen siihen, mitä Elli ei osaa. Itkemään kun tajuaa, että jossain saattaisi olla Ellille viittovia kavereita ja itkemään myös sitä, jos kehittymisen odotetaankin pysähtyvän.
Väsyttää aivan sairaasti, ja pää on ihan sekaisin. Unohtelin viikolla pankkikorttani joka paikaan, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. En ole pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin Ellin osaamisia ja osaamattomuuksia ja Ellin tulevaisuutta. Nyt tahtoo nukkua pari päivää ja lähteä sitten ostelemaan Ellille tehtäväkirjoja.
Itse olen aivan poikki. Vuosi menee aina arjen hulinassa, ja sitten joutuukin kokonaisen viikon keskittymään kaikeen siihen, mitä Elli ei osaa. Itkemään kun tajuaa, että jossain saattaisi olla Ellille viittovia kavereita ja itkemään myös sitä, jos kehittymisen odotetaankin pysähtyvän.
Väsyttää aivan sairaasti, ja pää on ihan sekaisin. Unohtelin viikolla pankkikorttani joka paikaan, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. En ole pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin Ellin osaamisia ja osaamattomuuksia ja Ellin tulevaisuutta. Nyt tahtoo nukkua pari päivää ja lähteä sitten ostelemaan Ellille tehtäväkirjoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
